Voiko maahanmuuttopolitiikka toimia aluepolitiikkana?

Perinteisessä aluepolitiikassa väestön vähenemiseen on pyritty vastaamaan yritystuilla ja investoinneilla, jotka vaikuttavat lähinnä työvoiman kysyntään. Maahanmuuttopolitiikka on vähemmän tutkittu vaihtoehto, joka vaikuttaa suoraan työvoiman tarjontaan: voisiko ulkomaisen työvoiman palkkaamisen helpottaminen vahvistaa alueita, joilla työvoiman saatavuus on heikkoa? Useissa maissa maahanmuuttopolitiikkaa kohdennetaan jo alueellisesti, mutta tutkimustietoa sen vaikutuksista alueiden talouteen ei juuri ole.

Pohjois-Karjala tarjoaa kiinnostavan testin

EU:n ulkopuolisen työntekijän palkkaaminen edellyttää Suomessa saatavuusharkintaa: työnantajan on ensin osoitettava, ettei tehtävään löydy työntekijää Suomesta tai EU-alueelta. Alueet voivat kuitenkin vapauttaa yksittäisiä ammatteja harkinnasta.

Suurimmalla osalla alueista vapautukset koskevat vain pientä osaa ammateista, mutta Pohjois-Karjala vapautti vuonna 2019 lähes sata ammattia, noin neljänneksen kaikista ammattinimikkeistä, ja vuonna 2021 vapautus ulotettiin kaikkiin ammatteihin muutaman vuoden ajaksi. Käytännössä yritykset pystyivät siis palkkaamaan EU:n ulkopuolisia työntekijöitä lähes mihin tahansa tehtävään ilman, että työpaikka piti ensin asettaa haettavaksi.

Muutos tarjoaa poikkeuksellisen mahdollisuuden tarkastella, mitä tapahtuu alueen kehitykselle, kun työperäisen maahanmuuton rajoituksia kevennetään laajasti syrjemmällä sijaitsevassa maakunnassa. Mitä sitten tapahtui?

Saatavuusharkinnan poisto toi lisää ulkomaista työvoimaa, mutta…

Tutkimuksemme mukaan muutos lisäsi EU:n ulkopuolisten työntekijöiden määrää Pohjois-Karjalassa noin 14 prosenttia ja uusien tulijoiden vuosittaista määrää noin 30 prosenttia. Tulijat myös jäivät alueelle eivätkä siirtyneet sen kautta muualle Suomeen.  Kun palkkaamista rajoittavia institutionaalisia esteitä poistetaan, edes syrjäinen sijainti ei näytä olevan este ulkomaisen työvoiman tulemiselle.

Maaseudun pikkukuntiin ei tullut lisää työntekijöitä

Vaikutukset eivät kuitenkaan jakautuneet tasaisesti maakunnan sisällä. Lisäys keskittyi lähes kokonaan Joensuun seudun kaupunkimaisiin kuntiin, kun taas maaseutumaisissa kunnissa vaikutusta ei havaita lainkaan. Työntekijöitä tuli etenkin matalapalkkaisiin suorittaviin ammatteihin.

Uudet tulijat eivät vaikuttaneet jo työssä olevien palkkoihin

Muita työmarkkinavaikutuksia emme juuri havainneet. Emme esimerkiksi havainneet kielteisiä vaikutuksia alueella jo työskentelevien ansioihin tai työllisyyteen niissä ammateissa, joihin tulijat keskittyivät.

Tulos poikkeaa aiemmasta tutkimuksestamme, jossa ammattikohtaiset saatavuusharkinnan lievennykset muualla Suomessa heikensivät samoissa ammateissa työskentelevien ansioita jonkin verran. Ero viittaa siihen, että maahanmuuttopolitiikan työmarkkinavaikutukset voivat vaihdella alueittain.

Siksi maahanmuuttojärjestelmän toimivuutta ei välttämättä voi arvioida pelkästään esimerkiksi pääkaupunkiseudun tai muiden suurimpien kaupunkien näkökulmasta.

On hyvä muistaa, että syrjäisempien alueiden työmarkkinat ja työvoimatarpeet saattavat poiketa monin tavoin kasvukeskuksista, mikä voi edellyttää myös erilaisia maahanmuuttopoliittisia ratkaisuja.

Muutos ei saanut aikaan alueellista käännettä

Mitä tulee maahanmuuttopolitiikan mahdollisuuksiin lisätä alueen elinvoimaa, uudistus ei ainakaan keskipitkällä aikavälillä saanut aikaan alueellista käännettä. Emme löydä näyttöä vaikutuksista esimerkiksi palkkasummaan, tuottavuuteen tai uusien yritysten syntyyn. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset voisivat olla suurempia, mutta muutamassa vuodessa 14 prosentin lisäys EU:n ulkopuolisessa työvoimassa ei riittänyt muuttamaan maakunnan kehityssuuntaa.

Maahanmuuttopolitiikka voi siis toimia yhtenä aluepolitiikan välineenä silloin, kun tavoitteena on helpottaa työvoiman saatavuutta myös syrjäisemmillä alueilla. Yksin se ei kuitenkaan näyttäisi ratkaisevan niiden väestö- ja elinvoimahaasteita.